Olimme Kemistä lähdettyämme hiukan pulmallisen reittivalinnan edessä. 150 kilometriä tylsää, piikkisuoraa tietä suoraan Louhen risteykseen, vai jännittävä mutta ainakin tuplasti pidempi kierros Kalevalan ja Pääjärven kautta pikkuteitä pitkin? Tutustuttuamme jo aikaisemmin todella heikkokuntoisiin hiekkateihin päätös oli lopulta helppo: karjalaiskylät olisi parempi kiertää joskus toiste nelivetoisella autolla. Sateisella säällä oli myös osansa päätöksessä, koska läpimärkänä ja hampaat kalisten kauneimmatkaan puuornamentit eivät juuri mieltä ilahduta, ja hiekkatiet muuttuvat hankalakulkuiseksi mutavelliksi.
Jatkamme siis edelleen M18-tietä pohjoista kohti, tänään hiukan paremmassa säässä kuin eilen. Rankkasateen jälkeen tihkusadekin on helpotus, ja pilvinen sateeton hetki yhtä juhlaa. Tänään monotonisen metsä- ja suomaiseman katkaisivat vain muutama joki ja järvi, mutta huomenna tiedossa on päivän kohokohtana Napapiirin ylitys. Suomen puolella näyttävä kyltti osoittaa Napapiirin paikkaa, ja toivomme, että venäläisetkin ovat jotenkin huomioineet tämän rajapyykin. Pyöräilijä ei kuitenkaan ihan joka päivä voi todeta hilautuneensa lihasvoimin Suomen etelärannikolta aina Napapiirille asti…
No comments:
Post a Comment