Laajan maantieteellisen ja topografisen taustatyön tehtyään ryhmämme päänavigaattori Kaisa Leka esitteli kanssamatkaajilleen seuraavan reittisuunnitelman, joka sisältää lupauksen vaihtelevista maasto-olosuhteista ja kiinnostavista nähtävyyksistä.
1. Porvoo
2. Lapinjärvi
3. Kouvola
4. Luumäki
5. Lappeenranta
6. Imatra
7. Enso
8. Lahdenpohja
9. Sortavala
10. Läskelä
11. Suojärvi
12. Karhumäki
13. Segezha
14. Sorokka
15. Vienan Kemi
16. Louhi
17. Knäsöi
18. Kantalahti
19. Polyarnye Zori
20. Montsegorsk
21. Murmansk
22. Petsamo
23. Kirkkoniemi
24. Ivalo
Matkamme alkaa Porvoosta ( 1. ), tuosta alkuperäisten valtiopäivien tunnetuksi tekemästä kulttuurikaupungista etäällä Helsingin hälystä. Kokoontuminen tapahtuu Rauhankatu 21 pihalla kello yhdeksän aamulla, satoi tai paistoi. Suuntanamme on Lapinjärvi ( 2. ), josta jatkamme Kouvolan ( 3. ) kautta kohti Per Erik Svinhufvudin kotipitäjää Luumäkeä ( 4. ). Sieltä tiemme kulkee Etelä-Karjalan maakunnassa sijaitsevaan Lappeenrantaan ( 5. ).
Rajan ylitämme Imatralla ( 6. ), jolloin päättyy myös matkan ensimmäinen osuus. Jätettyämme Suomen taaksemme on ensimmäinen pysähdyspaikkamme Venäjän puolella myös Svetogorskina tunnettu Enso ( 7. ). Se on Kannaksen suurimpia kaupunkeja, jossa on säilynyt suuri määrä vanhoja suomalaisia rakennuksia, kuten osuusliikkeen kaunis funkkistalo. Ensosta jatkamme Laatokan pohjoisosia kohden Lahdenpohja ( 8.) nimistä kaupunkia päin. Se on kertomusten mukaan säilyttänyt entisen ilmeensä hyvin, ja monet vanhoista puutaloista seisovat tänäkin päivänä ryhdikkäinä muistuttaen menneistä ajoista. Seuraavana suunnaksi otetaan Sortavala ( 9. ). Se on Karjalan suosituimpia matkailukaupunkeja, eikä suotta! Sortavalan satamassa voi hiljaa nauttia aaltojen liplatuksesta väsyneet jalat upotettuina Laatokan virkistäviin vesiin pitkän pyöräilypäivän jälkeen. Mutta liian pitkäksi aikaa ei voi jäädä nautiskelemaan, ennen kuin on aika jatkaa kohti Läskelää ( 10. ), ja Jäniskoskea, joka on Laatokan pohjoisrannan merkittävimpiä maamerkejä.
Tämän jälkeen siirrymmekin jo Suojärvelle (11.), joka pitkään oli harvaan asuttu ja muusta maailmasta eristäytynyt alue, jossa säilyi puhtaimillaan vanha, karjalainen ja ortodoksinen elämäntapa. Suojäveltä tie vie meidät Äänisen rannalla lepäävään, ja maisemiltaan jylhään Karhumäkeen (12.), ja sen jälkeen Segezhaan (13.). Sinne emme kuitenkaan uskalla asettua, sillä tarinan mukaan sinne siirrettiin asumaan maan pahimmat rikolliset. Niinpä poljemmekin reippaasti kohti seuraavaa kohdettamme, Sorokkaa (14.), ja Vienan Kemiä (15.), joka lupaa matkaajalle unohtumattomia kokemuksia. Sen kosket, kalliot ja kumpareet eivät jätä ketään kylmäksi, ja viimeistään vanha puukirkko palkitsee pyöräilijän aherruksen ruhtinaallisesti!
Karjalan tasavallan pohjoisimman piirin pääkaupunki Louhen (16.) myötä jää taaksemme jälleen kerran yksi maailma, ja siirrymme toiseen: Murmansk Oblast lupaa aitoja Lapin maisemia ja hurjia kontrasteja. Satamakaupunki Knäsoi (17.) antaa tästä esimakua: Lumihuippuisten vuorten värittämä näkymä pysäyttää poikkeuksetta kiireisimmänkin matkaajan! Ja vaikkei Kantalahti (18.) itsessään ehkä kaunein kaupunki olekaan, on sen äärellä sijaitsevalta vuorelta hätkähdyttävä näkymä Vienanneren pohjoiseen saaristoon. OhitettuammePolyarnye Zorin (19.) saavummekin jo Montsegorskiin, (20.), joka tarjoaa hyvän syyn pysähtyä. Sen kerrotaan olevan järveltä katsottuna lähes idyllinen kaupunki paikallisine veneineen ja komeine kirkkoineen.
Ja vaikka pyöräiljää saattavat tässä vaiheessa jo kuljetut kilometrit väsyttääkin, antaa ajatus Murmanskiin (21.) saapumisesta uutta energiaa. On syytä muistaa, että kaupunki on lähes puolen miljoonan asukasmäärällään maailman suurin kaupunki Napapiirin pohjoispuolella! Varsinaiseksi kulttuurikohteeksi sen tekee viimeistään maakuntamuseo, joka tarjoaa matkaajalle erinomaisen katsauksen Kuollan niemimaan ja arktisten alueiden eläimistöön, linnustoon, sekä Jäämeren valloitukseen.Murmanskin jälkeen suunnaksi otetaan myyttinen Petsamo (22.), jonka rooli historiassa on joutua moninaisten kansojen hallitsemaksi, päätyen lopulta venäläiseksi sotilaskohteeksi. Jos olemme tänne asti päässeet, on aika jättää taaksemme suuri ja mahtava Venäjän, ja aloittaa paluu kotia kohden Norjan Kirkkoniemen (23.) kautta, suuntana Ivalo(24.). Tämä on suunnitelmamme. Minne tie meidät lopulta vie, jää nähtäväksi. Fortis fortuna adiuvat!
