Söimme eväitä pienen sotamuistomerkin edessä olevilla portailla ja Lina luki meille sen kylkeen kaiverretun tekstin urheista sotilaista, jotka olivat puolustaneet äiti Venäjää saksalaisten hyökkäystä vastaan. Pakkasimme tapamme mukaisesti roskat mukaamme - edes venäläiset eivät olleet tohtineet jättää juurikaan roskia muistomerkin eteen - ja polkaisimme eteenpäin.
Hetken kuluttua huomasimme tien vieressä taas punatähtiä ja kivipaasin. Toinen muistomerkki aivan ensimmäisen vieressä! Parin kilometrin päästä sitä seurasi kolmas, sitten neljäs, ja sitten sekosimmekin jo laskuissa. Rauhallinen maisema oli ilmeisesti toiminut jonkin erityisen dramaattisen taistelun näyttämönä, ja muistomerkki toisensa perään pystytetty kertomaan tuleville sukupolville aikaisempien uhrauksista.
Erikoinen kavalkadi päättyi valtavaan muistomerkkiin, jolla vieraileville oli varattu jopa oma parkkipaikka. Massiivisen konstruktion keskellä komeili suuri kultakoristeinen punatähti, ja kaikesta päätellen tämänkin teoksen aiheena olivat sotavuodet 1941-1944. Jatkoimme matkaamme pohdiskellen, mitä kaikkia ihmisten yhteenottoja tien varrella kasvavat kippuraiset männyt olivat mahtaneet pitkän elämänsä aikana ehtiä todistaa.
No comments:
Post a Comment