Ajattelimme pitää evästauon Nikelissä, mutta saimme hyvää tarkoittavalta autoilijalta huonoja ohjeita ja päädyimme ajamaan vahingossa kaupungin ohi huimaa 2,5 kilometrin alamäkeä pitkin. Päätimme supersaastuneen kaupungin sijasta etsiä viehättävämmän leiripaikan järven rannalta. Pieni hiekkatien pätkä osuikin pian Lekan silmään… ja sen päässä omaa taukoaan lopettelemassa Taina ja Laura. Taidamme katsoa maailmaa samanlaisten pyöräilylasien kautta!
Vaihdoimme kuulumiset, siirsimme yhden sisäkumin Kaisan satulalaukusta Lauran kärryyn ja vilkutimme taas - ei hyvästi vaan näkemiin!
No comments:
Post a Comment