Yksi matkan tarjoamista ihanimmista asioista ovat olleet ohimenevät tutustumiset mielenkiintoiin ihmisiin: kohtaamiset paikallisten ja muiden matkalaisten kanssa. Kuka olet, mistä tulet, minne olet matkalla?
Yksi tällaisista oli Petroskoin hotellihuoneemme naapurissa yöpyvä Serge, joka oli matkalla kotikaupungistaan Odessasta kohti synnyinseutuaan Arkangelia. Hän oli lähtenyt kylästä pienenä lapsena, joten ei muistanut paikasta mitään, eikä ollut sen koommin tavannut sukulaisiaan. Niinpä Serge päätti hypätä moottoripyöränsä selkään ja ajaa tuhannet kilometrit synnyinkyläänsä tutustuakseen juuriinsa. Matkalainen oli liikkeellä itsekseen ja kertoi tuntevansa olonsa välillä yksinäiseksi, joten ilta sujui tottakai yhdessä, rattoisasti ruokaillen ja vaihdellen kokemuksia matkatuista teistä sekä tulevia kilometrejä suunnitellen.
Petroskoin vapaapäivänä oli mielenkiintoista käyskennellä aurinkoisella rantabulevardilla seuraten paikallisten ihmisten elämänmenoa. Keskustassa olikin maanantai-iltapäivänä poikkeuksellista säpinää, kun laskuvarjojääkärit olivat vallanneet kadut palattuaan komennukselta. Laura ja Taina kutsuttiin kävelyltään piipahtamaan testosteronia tihkuviin juhliin, joissa meno oli vähintäänkin kosteaa ja railakasta. Tunnelma muuttui ja elämöinti katkesi kuin veitsellä leikaten, kun pidettiin hiljainen hetki kaatuneiden muistolle, minkä jälkeen kohotettiin maljat ja kajautettiin kunniahuuto. Afganistanin ja Tsetshenian sodissa olleet sotilaat esittelivät ampumahaavojaan ja totesivat, että meno saattaa käydä liian rajuksi neideille. Laura ja Taina olivat samaa mieltä, ja yhteisten valokuvaposeerausten sekä vodkalasillisten jälkeen jatkoivat matkaansa mietiskellen, että raskas työ vaatii raskaat huvit...
Wau! Ihana kuva Tainasta ja Laurasta. Saitteko paidat ja lakit muistoksi :)
ReplyDeletet. Petra