Taina syleili jälleen kerran rakasta isänmaataan intohimoisesti. Ei kaatumalla, vaan kallistumalla maahan saakka, kuten Lauran kuuluisaksi tekemä eufemismi kuuluu.
Tällä kertaa muksahduksen syy ei ollut Bobissa, vaan uusissa (ja tiukissa) lukkopolkimissa, joihin Tainan kengät kaikessa kiireessä jäivät kiinni ryhmän pysähtyessä.
Onneksi maan syli oli pehmeä ja ruohoinen, joten tällä kertaa vältettiin terveyskeskuskäynti.
Luulen tietäväni Tainan tunteen ja ajatukset. Itselleni kävi samoin kolmisen viikkoa sitten. Sain uuden Chebicin ja oli kiire ekalle lenkille, jossa 35 km kohdalla ajattelin pysähtyä - eikä jalat irronneet polkimilta. Olin keksinyt (h)ikiliikkujan... Sain kengän jalasta, joten ei tarvinnut kallistaa maahan saakka :-) Hyvää matkaa Teille! T. JuhaVee
ReplyDeleteHyvaa ja turvalista matkaa Suomi-aidin sylista aiti-Venajan helmoihin.
ReplyDelete