Monday, July 25, 2011

Minä ja Bob







Suhteeni Bobin kanssa ei alkanut lupaavasti. Starin jälkeen noin kymmenen minuutin epävarman ja hoipertelevaisen yhteiselämän jälkeen Bob vauhkoontui täysin ja viskasi minut alamäessä tien penkkaan. Huomaavaiset matkakumppanini tästä viis veisasivat (tai sitten he eivät liikenteen meteliltä kuulleet eivätkä huomanneet, koska ajoin letkan viimeisenä) ja jatkoivat iloisina matkaansa, vaikka yritin huutaa ja kiljua ojan pohjalta minkä kurkusta ääntä lähti. Siinä sitten istuin nyyhkyttäen tienpenkassa ja pyyhin pahimpia veriä voikukanlehdillä.

Koska tiimini oli ilmeisesti päättänyt jatkaa matkaansa ilman minua ja kadonneet jo aikaa sitten näkyvistä, minun ei auttanut muu kuin nostaa Bob takaisin jaloilleen, kerätä ratamonlehtiä nyrkin sisään jotta valkoiset, uutuuttaan hohtavat pyöränsarvet eivät menisi pahasti likaiseksi ja hypätä satulaan. Muutaman kilometrin sekavan vinssaamisen jälkeen näin jo Linan ajavan minua vastaan, olivat ilmeisesti juuri huomanneet, että hmmmm, joku puuttuu…

Itse itselleni suorittamasta ensiluokkaisesta ensiavusta huolimatta päädyin tuskaisen yön jälkeen terveyskeskukseen, jossa haavat sidottiin ja puhdistettiin kunnolla sekä sain käteeni antibioottireseptin. Totesimme tiimin kanssa, ettei syy ollut minussa eikä Bobissa, vaan painavassa ja liian korkeasti pakatussa lastissa. Raskasta taakkaamme kevennettiin, ja nyt elämä hymyilee minulle ja Bobille: suhteemme on vakaa ja tasapainoinen, eivätkä elämän (tai pyöräreitin) ylä- ja alamäet sitä horjuta.

-Taina

8 comments:

  1. Rauhaisampaa loppumatkaa Tainalle ja Bobille. :) Ja samoin koko porukalle.

    Raisa

    ReplyDelete
  2. Auts! Turvallisempaa matkaa jatkossa!

    ReplyDelete
  3. No voi herranen aika sun kanssas (tai Bobin). Tsemppiä!!!

    Sanna :)

    ReplyDelete
  4. Mekaanikko täällä terve. Ensinnäkin ei enää tällasta ja tällaisia kuvia jatkossa kiitos. Toisekseen onhan pyörä kunnossa ettei myöhemmin satu jotain uutta. Eli onko kiekot suorat (eli ei vispaa ja jarrut ei hinkkaa), toimiiko vaihteet, eihän rungossa tai haarukassa ole maalihalkeamia jotka vois olla murtumia... Ajakaa VAROVASTI!

    ReplyDelete
  5. Huh.huh! Ajakaahan varovasti sinä ja Bob ja muut reissulaiset!

    -pia

    ReplyDelete
  6. Onneksi ei kaynyt taman pahemmin, vaikka pahasti kavikın. Oli varmaan myös opiksi. Enkeleita matkaan jatkossakin kaikille Teille ja kaikille teille!

    ReplyDelete
  7. Voi muru, nyt vasta huomasin...Toivottavasti tässä oli koko porukan koko reissun haaverit. Elämyksiä ja turvallista matkaa!
    Mirka

    ReplyDelete
  8. Hei ihmiset ja mekaanikko!
    Ruhjeeni paranevat hyvää vauhtia, ja pyörä paikkailtiin Imatralla pyörämies Karin toimesta. Pyörän (ja minun) vammoista päätellen osuin maahan ensin, joten pyörä ei kärsinyt mittavia vaurioita. Oikea sarvi kääntyi sisäänpäin ja rattaasta vääntyi väkänen niin, ettei yhtä vaihdetta saanut päälle. Mutta nyt kaikki toimii taas, ja pyörä kaikkinensa on kestänyt upeasti vaativia teitä ja monenlaista menoa ja meinikiä. Kiitos vielä mekaanikolle tarkoista mittauksista ja säädöistä, jotka osuivat kyllä kohdilleen; polvet ovat loistokunnossa!

    T

    ReplyDelete