Päiväkirjamerkintä, maanantai 23. heinäkuuta, 2007
Kaisaa kiukutti. Kuten oli tapana kun mies oli jälleen kerran saanut kullun ajatuksen päähänsä. Tai kuten Kaisa itse asian ilmaisi, »en fix idé!». Ja niinkuin aina miehen tapauksessa, tämä oli haluton luopumaan ajatuksestaan vaikka sille miten järkeä yritti puhua.
Tällä kertaa tarina sai alkunsa kun mies silmäili Suomen majoitusliikkeet -kirjan takaosassa olevaa karttaa. Sitä tutkiessaan hän havaitsi että Suomussalmi on yllättävän lähellä Kuusamoa. Eli oikeastaan ihan päivän pyöräretken ulottuvilla!
Siinä ei taivuttelu auttanut, eikä se, että mittanauha kädessä laskettu matka oli lähes puolet pidempi kun aiemmat etapit...
*
Päiväkirjamerkintä, tiistai 31. heinäkuuta, 2007
Myönnän että tänään oli ensimmäinen kerta matkan aikana jolloin usko oli loppua. Ja oli kohtia jossa itku ei ollut kaukana. Toki päivä oli niin kuuma ettei hyvää vettä kannattaisi siihen hukata - neste kun muutenkin oli kortilla. Ajoimme mäkiä jotka eivät ikinä loppuneet, pään yllä aurinko joka polttaa silmiä ja alla maaperä joka saisi suomalaisen tieinsinöörin puhkeamaan kyneliin.
Tämä johti siihen että ylämäissä hikoiltiin kuin pienet porsaat, ja alamäissä painettiin jarrua kädet krampaten. Tiepäällysteeseen kun kuului myös usein toistuvia ja epäsäännöllisesti ilmentyviä reikiä, jotka ovat mannaa niin renkaille kun vanteillekin.
Nyt suihkussa käyneenä ja vatsani täyteen syöneenä voin jo naurahdella päivälle. Mutta sen sanon niille jotka eivät Pohjois-Norjassa ole pyöräilleet – harjoitelkaa kestävyyttä, sillä sitä täällä tarvitaan!
Lue lisää: www.1700km.blogspot.com
No comments:
Post a Comment