Majapaikkamme ei ollut aivan yhtä idyllinen kuin edellisyönä, mutta myöhään illalla oli pakko päästä pyörän päältä makuupussiin ja pystytimme teltat heinikkoon naapurien suosiollisella luvalla. Paikallinen mies tuli ensin moittimaan leiripaikkaamme ja kehumaan vuolaasti noin kilometrin päässä olleen autiotalon pihaa, mutta alkoikin sitten sääliä retkeilijä raukkoja ja hurautti moottoripyörällään tuomaan meille kuumaa ja kylmää vettä sekä ihanaa kotitekoista vadelmahilloa. Ystävällisen teon muisto lämmitti vielä aamullakin, vaikka muuten olisi tehnyt mieli vain vetää makuupussin vetoketjua tiukemmalle.
No comments:
Post a Comment